Vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tu­misen edel­lyttämä erityisasiantuntijuus

Kuluneen viikon aikana on huo­les­tu­neena ihme­telty, mitä tapahtuu KELA:n vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tuksen han­kin­nassa. Han­kin­ta­kil­pai­lussa ulko­puo­lelle jäi useita kun­tou­tuksen asian­tun­ti­joita, joita vai­kea­vam­maiset lapset ja nuoret nime­nomaan tar­vit­sevat. Kuluneen viikon aikana on tehty myös run­saasti työtä, jotta tämä laiva kään­tyisi ja ottaisi paremman kurssin. 

Tänään saimme kuulla, että KELA täy­dentää lasten ja nuorten vaa­tivan kun­tou­tuksen han­kintaa. Kiitos var­sinkin Reetta Tuo­misto, joka on tehnyt suuren työn tämän asian eteen sekä kaikki muut aktii­viset, tie­dot­ta­mi­sella on ollut suuri mer­kitys. Hienoa, miten lasten van­hemmat ovat myös läh­teneet mukaan, heillä on se tosia­sil­linen kokemus, mitä hyvä kun­toutus on.

Suomen NDT-yhdis­tyk­sellä ja NDT/​Bobath -kou­lut­ta­jilla on yhteinen näkemys lisä­kou­lu­tuksen mer­ki­tyk­sestä vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tu­misen edis­täjänä. Kysymys ei ole pel­kästään fysio­te­ra­peuttien lisä­kou­lu­tuk­sesta, vaan mer­ki­tystä on kaikkien lasten kanssa työs­ken­te­levien tera­peuttien kou­lu­tuk­sesta. Toi­min­ta­te­ra­peuttina työs­ken­nel­lessä vai­kea­vam­maisten lasten kanssa tar­vitsen lisä­kou­lu­tusta. Työs­kentely saman lisä­kou­lu­tuksen saa­neiden tera­peuttien kanssa, mah­dol­listaa lap­selle moni­puo­lisen ja tavoit­teel­lisen kun­tou­tu­misen, lapsi saa tar­peeksi toistoja oppiakseen omaa liik­ku­mistaan sekä perhe otetaan mukaan kun­tou­tu­miseen.
Meiltä lasten kun­tou­tuksen asian­tun­ti­joilta vaa­ditaan paljon, mutta sen me pys­tymme antamaan, sillä me osaamme ja tun­nemme sekä rakas­tamme työ­tämme, mitä lasten kun­tou­tuksen eteen teemme.

Oili Ala­salmi
puheen­johtaja

Alla NDT/​Bobath -senio­ri­kou­luttaja Karla Pesonen-Wik­manin kirjoitus.

Vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tu­misen edel­lyttämä erityisasiantuntijuus

Vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tu­misen kes­keisenä tavoit­teena, on taata lap­selle mah­dol­li­simman suuri kyky osal­listua ympä­ris­tössään ikä­ta­soi­siinsa toi­min­toihin. Tämän edel­ly­tyksenä on jo varhain vau­vaiässä /​lapsuudessa alkava toi­mi­juuden kehit­ty­minen: lap­selle kehittyy kyky uskoa itseensä ja omiin kykyi­hinsä ja lapsi saa koko poten­ti­aa­linsa käyt­töönsä. Lap­selle alkaa selvitä, miten hän uskoo itseensä tekijänä, miten sel­viytyy ympä­ris­tössään ja ympä­röi­vässä kult­tuu­rissa. Neu­ro­lo­ginen sairaus, vamma tai muu sen kal­tainen eri­tyis­häiriö häi­ritsee tai estää yllä kuvatun kal­taisen toi­mi­juuden kehit­ty­mistä, eri­tyi­sesti silloin, kun lapsi ja hänen lähi­pii­rinsä eivät saa riit­tävää eri­tyis­asian­tun­te­musta tuekseen.

Eri­tyis­asian­tun­temus lasten vaa­tivan lää­kin­näl­lisen kun­tou­tu­misen saralla poikkeaa taval­li­sesta fysio­te­ra­peutin työstä. Siksi fysio­te­ra­peutin on han­kittava eri­tyis­asian­tun­te­musta esi­mer­kiksi NDT/​Bobath -opin­tojen (Neu­ro­De­ve­lop­metal Treatment Approach) kautta. Tämä on ympäri maa­ilmaa käy­tössä oleva moderni, monia­lainen tera­pia­lä­hes­ty­mistapa, jota Suo­messa on voinut opis­kella vuo­desta 1982 lähtien. NDT/​Bobath -perus­o­pin­tojen hyväk­sy­tysti suo­rit­ta­minen edel­lyttää jo ennen kou­lu­tukseen hakeu­tu­mista kahden vuoden työ­ko­ke­musta lasten kanssa, joilla on jokin neu­ro­lo­ginen kehi­tys­viive. Kou­lutus koostuu vii­destä kahden viikon opin­to­jak­sosta, sekä ennen opin­tojen alkua ja jak­sojen väleillä suo­ri­tet­ta­vista etä­opin­noista tera­piatyön käy­tän­töihin (ana­ly­soi­tavat kuva­tal­lenteet omasta tera­pia­työs­ken­te­lystä) ja teo­rioihin (kir­jal­liset työt sekä itse­näi­sesti että verkko-opin­toina) liittyen. Kou­lu­tuksen lop­puun­saat­ta­minen kestää yli puoli vuotta. NDT/​Bobath -vau­va­te­ra­pia­kou­lutus toteu­tetaan kah­dessa osassa ja tera­peutin oma työs­kentely ennakko- ja väli­teh­tä­vineen, on tärkeä osa opintoja kou­lu­tuk­sessa tapah­tuvan har­joit­telun lisäksi. Näiden lisäksi las­ten­te­ra­peutti rikas­tuttaa osaa­mistaan jat­ku­valla kou­lu­tus­tensa päi­vit­tä­mi­sellä ja siirtää niistä oppi­maansa terapiatyöhönsä.

Kerät­tyjen kou­lu­tus­pa­laut­teiden mukaan NDT/​Bobath -perus­o­pinnot muut­tavat kou­lu­tusta edel­tävän työ­otteen täysin. Tera­peutti oppii havait­semaan lapsen kykyjä ja vai­keuksien syitä ana­lyyt­ti­sesti: Miten pai­no­voima vai­kuttaa lihas­jän­teyden ilme­ne­miseen, liik­ku­miseen ja toi­min­ta­kykyyn, miten kyky eriy­ty­neisiin liik­keisiin saa­vu­tetaan poik­kea­vasta lihas­jän­tey­destä huo­li­matta jne. Kou­lu­tuksen aikana opitaan muun muassa keinoja, joiden avulla pysyviä vir­hea­sentoja ja kivu­liaiden epä­muo­dos­tumien syn­ty­mistä voidaan välttää. Orto­pe­disten leik­kausten tarve vähenee, tällöin voivat vähentyä myös leik­kausten myö­häis­vai­ku­tuksina usein ilme­nevät kivu­liaat haitat.

Eri­tyis­asian­tun­temus yhdis­tettynä syvään koke­mukseen lasten fysio­te­ra­piasta, näkyvät myös tera­peutin klii­nisen päät­telyn taidon tasolla. Fysio­te­ra­peutti osaa ana­ly­soida tut­ki­muk­sensa perus­teella esi­mer­kiksi lapsen lihas­jän­teyden aiheut­tamia nyky­pulmia ja sitä miten nyt näh­tä­vissä olevat vai­keudet ja toi­saalta ole­massa olevat kyvyt tulevat TULE­VAI­SUU­DESSA toden­nä­köi­sesti vai­kut­tamaan lapsen toi­mi­juuteen ja sen kehi­tykseen. Pit­kä­kes­toinen yhteinen tera­pia­työs­kentely mah­dol­listaa lapsen, hänen lähi­pii­rinsä ja tera­peutin kes­ki­näiset luot­ta­muk­sel­liset yhteiseen työs­ken­telyyn moti­voidut välit. Pit­kä­jän­tei­sesti toteu­tettu ja reflek­toitu terapia antaa myös vas­tauksia tera­peu­tille siitä, miten hyvin tera­pia­työs­kentely on onnis­tunut tai missä on muut­ta­misen tar­vetta. Tämän kautta selviää myös miten yhteinen työs­kentely lapsen ja hänen läheis­tensä kanssa on saa­vut­tanut tera­pialle ase­tetut tavoitteet ( ”pääsen itse siir­tymään pyö­rä­tuo­lista lat­tialle, pysyn mukana kave­reiden hiek­ka­laa­tik­ko­lei­kissä, en pelkää enää yllät­täviä ääniä, osaan itse riisua pipon ja käsineet, jaksan hyvin veny­tellä jal­kojani, jolloin lihas­jän­ni­tyksen kipu ei tunnu”).

Kun lapsen liik­ku­miskyky on sai­rauden tai vamman tai kehi­tys­häiriön joh­dosta poik­keavaa, myös hänen havain­to­mo­to­riik­kansa kehittyy puut­teel­li­sesti. Tällä sei­kalla on usein vai­ku­tuksia myös lapsen kog­nition kehit­ty­miseen. Tera­pia­työ­ot­teessaan lasten fysio­te­ra­peutti pohtii paitsi lasta, yksilöä ja hänen liik­ku­misen kykyjään ja haas­teitaan myös havain­to­mo­to­riikan kehit­tä­mistä ja kehit­ty­mistä sekä tie­to­kykyyn liit­tyvää taitoa aja­tella ja pro­ses­soida tie­toaan ja tun­teitaan. Lasten fysio­te­ra­peutti rakentaa har­joit­te­lu­ym­pä­ristön lap­selle kiin­nos­ta­vaksi ja yllä­tyk­sel­li­seksi tai tar­vit­taessa tutuksi. Lasten fysio­te­ra­peutti miettii moto­riikan sää­telyn ja liik­ku­misen oppi­misen teo­rioihin pohtien, minkä teh­tävän hän valitsee yhteisen tavoitteen saa­vut­ta­misen mah­dol­lis­tu­mi­seksi ja miten tera­pia­työs­ken­telyä toteutetaan.

Tärkeää on, että lapsi oppii tera­peutin tuella ajat­te­lemaan ja sanoit­tamaan omia tar­peitaan, tavoit­teitaan, työs­ken­te­lemään pai­no­voimaa vastaan huo­li­matta lihas­jän­teys­vai­keuk­sistaan ja arvioimaan omaa tai­tojen saa­vut­ta­mistaan. Tera­peutti on puo­lestaan vas­tuussa teke­mistään rat­kai­suista ja nopealla aika­vä­lillä puuttuu asiaan, mikäli ase­tettuja tavoit­teita kohti ei edetä. Erään äidin kuvaus ”..kiitos lapsen tera­peutin, vaikea tilanne lähti kehit­tymään, mutta se vaati inten­sii­vistä ja enna­koivaa ammattilaista..”

Lap­sesta kasvaa nuori ja vihdoin aikuinen. Lasten fysio­te­ra­peutti pitää kat­seensa ja mie­lensä jat­ku­vasti lapsen tule­vissa kehi­tys­teh­tä­vissä tavoit­teena itse­näinen, kivuton, omiin rat­kai­suihin ja tavoit­tee­na­set­teluun kykenevä aikuinen.

8.10.2018

Suomen NDT-yhdis­tyksen ja NDT/​Bobath -kou­lut­tajien yhteisenä näkemyksenä,

Karla Pesonen-Wikman
NDT/​Bobath -seniorikouluttaja