NDT/​Bobath -perus­o­pinnot Hel­sinki 2019-2020 Hanna Koponen

Väli­tehtävä 4

Kiin­nostus lii­kun­ta­vam­maisten lasten kun­tou­tukseen alkoi jo ennen toi­min­ta­te­ra­peu­tiksi hake­mista. NDT/­Bobath-kou­lu­tukseen hake­minen on ollut mie­lessä heti työ­urani alettua. Olen seu­rannut esi­mieheni, joka on NDT/­Bobath-tera­peutti, työtä useita vuosia ja tämä on vah­vis­tanut kiin­nos­tustani lii­kun­ta­vam­ma­puo­lelle. Moni ennen kou­lu­tusta ajat­te­lemani asia on vah­vis­tunut ja koen, että olen valinnut oikein tul­lessani kou­lu­tukseen. Olen saanut ymmär­rystä ja käsit­teitä asioille ja ilmiöille, joita olen asiak­kaissani ja työssäni huo­mannut. Yllät­tävää ja ilah­dut­ta­vaakin on ollut se, kuinka joustava ja muille suun­tauk­sille avoin NDT/​Bobath -ajat­te­lutapa on. Ajat­te­lutapa kan­nustaa ongel­man­rat­kaisuun ja syväl­liseen poh­dintaan, eikä sulje pois kriit­tistä ja kysee­na­lais­tavaa ajat­telua. Tavallaan tämä tuo myös ahdis­tusta ja epä­var­muutta, koska val­mista mallia ja rat­kaisua ongel­mille ei ole. Näen NDT/­Bobath-suun­tauksen niin, että kun ymmärtää tar­kasti lapsen nor­maalia sen­so­mo­to­rista kehi­tystä ja CP-vamman eri ilmiöitä ja miten ne käy­tän­nössä näkyvät, on siihen päälle mah­dol­lista rakentaa jous­ta­vasti huo­mioiden asiakkaan yksi­löl­liset tarpeet. Minua on yllät­tänyt kurssin ede­tessä myös se, kuinka paljon olen saanut tietoa ja kon­kreet­tisia työ­kaluja myös sel­laisten asiak­kaideni kanssa työs­ken­telyyn, joilla ei ole lii­kun­ta­vammaa. Kou­lu­tuksen ede­tessä olen huo­mannut, että yhteinen kieli moniam­ma­til­li­sesti on löy­tynyt. Kun ollaan saman asian äärellä ja tun­nis­tetaan samat ilmiöt, on eri ammattien osaa­minen hel­pompi yhdistää. Kou­lu­tuksen myötä olen saanut val­ta­vasti uutta intoa ja mer­ki­tystä omaan työhön, mutta samalla ahdis­tusta siitä, että on taas paljon uusia asioita huo­mioi­ta­vaksi tera­piaan ja ymmärrys kai­kesta siitä, mitä ei vielä ymmärrä. Kysy­mykset ”mitä, miten, miksi” ovat iskos­tuneet päähäni ja huomaan ajat­te­levani niitä tera­pia­työssä paljon.
Tera­pia­lapsen van­hempien kanssa teh­tä­vässä yhteis­työssä ja terapian tavoit­teiden aset­te­lussa huomaan otta­neeni kou­lu­tuksen myötä enemmän tule­vai­suuteen kat­sovan ja enna­koivan otteen. Pyrin selit­tämään lap­selle itselleen ja van­hem­malle, miten nyt teh­tä­villä asioilla on kauas kan­toiset seu­raukset. Pystyn sanoit­tamaan asioita paremmin ja löy­tämään yhdessä per­heiden kanssa mer­ki­tyksiä sille, miksi on esi­mer­kiksi tärkeää ottaa kaksi kättä käyttöön arjessa tai miksi on tärkeää tehdä paljon toistoja ja veny­tyksiä, vaikka ne tun­tui­sivat välillä puu­dut­ta­vilta. Pystyn selit­tämään, mikä on lihas­jän­teyden mer­kitys ihmisen toi­min­nalle ja osal­lis­tu­mi­selle ja mikä mer­kitys sillä on kunkin asiakkaan koh­dalla sekä sen, millä keinoin lihas­jän­teyteen voidaan vai­kuttaa. Koen, että tar­kem­malla oman työni sanoit­ta­mi­sella ja ymmär­ryksen tuo­mi­sella myös asia­kas­perheen moti­voi­tu­minen ja usko­minen terapian hyö­tyihin paranee. 

NDT/­Bobath-ajat­te­lu­ta­vassa korostuu mie­lestäni vah­vasti tule­vai­suuteen katsova tapa. On poh­dittava tar­kasti syy-seu­raus­suh­teita. Ajat­telen, että lasta ja per­hettä ei tuoda lähemmäs ”nor­maalia” vaan lähemmäs sitä, mikä on heille mer­ki­tyk­sel­listä. Koen, että NDT/​Bobath -lähes­ty­mistapa antaa hyvät val­miudet ja mah­dol­li­suudet tähän. Luen­noista on jäänyt vah­vasti mieleen ajatus, että lapsi voi olla oman kehonsa vanki. NDT/­Bobath-lähes­ty­mis­tavan kautta tera­peu­tilla on mah­dol­lisuus auttaa asia­kasta löy­tämään oma äänensä ja osal­listua hänelle mer­ki­tyk­sel­lisiin asioihin. NDT/­Bobath-lähes­ty­mistapa pohjana ICF-mal­lille antaa mah­dol­li­suuden yksilön toi­mi­juuteen ja sitä kautta osal­lis­tu­miseen. Mitä asiak­kaalla on mah­dol­lista saa­vuttaa elä­mässä, kun lihas­jän­teyttä sekä lii­kun­ta­vamman tuomia vai­keuksia hel­po­tetaan niin pit­källe kuin mahdollista.

NDT/​Bobath -tera­peutin työs­kentely on mie­lestäni onnis­tu­nutta, kun tera­peu­tilla on val­miudet ana­ly­soida tar­kasti, käyttää tark­kuutta työs­ken­nel­lessään ja miettiä jokaisen asiakkaan koh­dalla kysy­myksiä ”mitä, miten, miksi”. Hyvältä NDT/­Bobath-tera­peu­tilta löytyy kui­tenkin kykyä kriit­tiseen ajat­teluun ja totut­tujen toi­min­ta­ta­pojen kysee­na­lais­ta­miseen. Tera­peu­tilta vaa­ditaan kykyä ana­ly­soida omia toi­min­ta­tapoja ja sallia ereh­ty­minen itselleen. Tällöin korostuu kyky palata asioissa taak­sepäin ja miettiä, mitä voisi nyt tehdä toisin. Tera­peutin täytyy osata sanoittaa omaa työtään ja samalla kuulla lasta ja van­hempia. Tera­peu­tilta vaa­ditaan roh­keutta kokeilla uutta ja hypätä joskus kohti tun­te­ma­tonta, pitäen kui­tenkin mie­lessä jat­ku­vasti kysy­mykset ”mitä, miten, miksi”. Tera­peutin on myös jat­ku­vasti sie­dettävä pientä epä­var­muutta ja ahdis­tusta siitä, että kaikkea ei ymmärrä ja hal­litse. Jatkuva itse­reflektio on tärkeää, etenkin silloin kun on ihan varma jos­takin asiasta. Asiakkaan ja/​tai perheen aut­ta­minen oman toi­minnan reflek­toi­miseen on myös tärkeää, jotta asiak­kaalla on mah­dol­lisuus vai­kuttaa omaan kun­tou­mi­seensa ja sitä kautta osal­lis­tu­miseen arjessa hänelle mer­ki­tyk­sel­lisiin asioihin. Kun yhdistää asiakkaan vah­vuudet ja mie­len­kiin­non­kohteet sekä NDT/­Bobath- ajat­te­lu­tavan tuoman tark­kuuden ana­ly­soida ja työs­ken­nellä, ajat­telen, että kun­tou­tu­mi­selle on hyvät edellytykset.

NDT/​Bobath -lähes­ty­mis­tapaa opis­kel­lessa olen huo­mannut, että olen saanut seli­tyksen monelle ilmiölle, joita olen tera­pia­työssä huo­mannut. Lähes­ty­mis­ta­vassa minua kiin­nostaa sen tarkkuus, mutta samaan aikaan sal­livuus eri tieteen aloille sekä tera­pia­suun­tauk­sille. Lähes­ty­mis­ta­vassa asiakas on kes­kiössä ja eri tera­peutit työs­ken­te­levät saman asian äärellä, jotta asiak­kaalla olisi par­haimmat mah­dol­li­suudet mer­ki­tyk­sel­liseen toi­mintaan osal­lis­tu­miseen. Tera­peutti toimii tar­vit­taessa myös asiakkaan äänenä ja asia­na­jajana lapsen arkiym­pä­ris­töissä. NDT/­Bobath-kou­lu­tuksen myötä minusta on tullut entistä innok­kaampi haas­teiden vas­taa­not­ta­miseen sekä uuden opet­teluun. Minulla on valtava halu ymmärtää asia­kasta ja löytää keinot edistää asiakkaan toi­min­ta­kykyä par­haalla mah­dol­li­sella tavalla. Koen pys­tyväni nyt myös pyy­tämään paremmin neuvoa, kun tun­nistan asiat, jotka vielä ovat vaikeita.