Välitehtävä 4
Kiinnostus liikuntavammaisten lasten kuntoutukseen alkoi jo ennen toimintaterapeutiksi hakemista. NDT/Bobath-koulutukseen hakeminen on ollut mielessä heti työurani alettua. Olen seurannut esimieheni, joka on NDT/Bobath-terapeutti, työtä useita vuosia ja tämä on vahvistanut kiinnostustani liikuntavammapuolelle. Moni ennen koulutusta ajattelemani asia on vahvistunut ja koen, että olen valinnut oikein tullessani koulutukseen. Olen saanut ymmärrystä ja käsitteitä asioille ja ilmiöille, joita olen asiakkaissani ja työssäni huomannut. Yllättävää ja ilahduttavaakin on ollut se, kuinka joustava ja muille suuntauksille avoin NDT/Bobath -ajattelutapa on. Ajattelutapa kannustaa ongelmanratkaisuun ja syvälliseen pohdintaan, eikä sulje pois kriittistä ja kyseenalaistavaa ajattelua. Tavallaan tämä tuo myös ahdistusta ja epävarmuutta, koska valmista mallia ja ratkaisua ongelmille ei ole. Näen NDT/Bobath-suuntauksen niin, että kun ymmärtää tarkasti lapsen normaalia sensomotorista kehitystä ja CP-vamman eri ilmiöitä ja miten ne käytännössä näkyvät, on siihen päälle mahdollista rakentaa joustavasti huomioiden asiakkaan yksilölliset tarpeet. Minua on yllättänyt kurssin edetessä myös se, kuinka paljon olen saanut tietoa ja konkreettisia työkaluja myös sellaisten asiakkaideni kanssa työskentelyyn, joilla ei ole liikuntavammaa. Koulutuksen edetessä olen huomannut, että yhteinen kieli moniammatillisesti on löytynyt. Kun ollaan saman asian äärellä ja tunnistetaan samat ilmiöt, on eri ammattien osaaminen helpompi yhdistää. Koulutuksen myötä olen saanut valtavasti uutta intoa ja merkitystä omaan työhön, mutta samalla ahdistusta siitä, että on taas paljon uusia asioita huomioitavaksi terapiaan ja ymmärrys kaikesta siitä, mitä ei vielä ymmärrä. Kysymykset ”mitä, miten, miksi” ovat iskostuneet päähäni ja huomaan ajattelevani niitä terapiatyössä paljon.
Terapialapsen vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä ja terapian tavoitteiden asettelussa huomaan ottaneeni koulutuksen myötä enemmän tulevaisuuteen katsovan ja ennakoivan otteen. Pyrin selittämään lapselle itselleen ja vanhemmalle, miten nyt tehtävillä asioilla on kauas kantoiset seuraukset. Pystyn sanoittamaan asioita paremmin ja löytämään yhdessä perheiden kanssa merkityksiä sille, miksi on esimerkiksi tärkeää ottaa kaksi kättä käyttöön arjessa tai miksi on tärkeää tehdä paljon toistoja ja venytyksiä, vaikka ne tuntuisivat välillä puuduttavilta. Pystyn selittämään, mikä on lihasjänteyden merkitys ihmisen toiminnalle ja osallistumiselle ja mikä merkitys sillä on kunkin asiakkaan kohdalla sekä sen, millä keinoin lihasjänteyteen voidaan vaikuttaa. Koen, että tarkemmalla oman työni sanoittamisella ja ymmärryksen tuomisella myös asiakasperheen motivoituminen ja uskominen terapian hyötyihin paranee.
NDT/Bobath-ajattelutavassa korostuu mielestäni vahvasti tulevaisuuteen katsova tapa. On pohdittava tarkasti syy-seuraussuhteita. Ajattelen, että lasta ja perhettä ei tuoda lähemmäs ”normaalia” vaan lähemmäs sitä, mikä on heille merkityksellistä. Koen, että NDT/Bobath -lähestymistapa antaa hyvät valmiudet ja mahdollisuudet tähän. Luennoista on jäänyt vahvasti mieleen ajatus, että lapsi voi olla oman kehonsa vanki. NDT/Bobath-lähestymistavan kautta terapeutilla on mahdollisuus auttaa asiakasta löytämään oma äänensä ja osallistua hänelle merkityksellisiin asioihin. NDT/Bobath-lähestymistapa pohjana ICF-mallille antaa mahdollisuuden yksilön toimijuuteen ja sitä kautta osallistumiseen. Mitä asiakkaalla on mahdollista saavuttaa elämässä, kun lihasjänteyttä sekä liikuntavamman tuomia vaikeuksia helpotetaan niin pitkälle kuin mahdollista.
NDT/Bobath -terapeutin työskentely on mielestäni onnistunutta, kun terapeutilla on valmiudet analysoida tarkasti, käyttää tarkkuutta työskennellessään ja miettiä jokaisen asiakkaan kohdalla kysymyksiä ”mitä, miten, miksi”. Hyvältä NDT/Bobath-terapeutilta löytyy kuitenkin kykyä kriittiseen ajatteluun ja totuttujen toimintatapojen kyseenalaistamiseen. Terapeutilta vaaditaan kykyä analysoida omia toimintatapoja ja sallia erehtyminen itselleen. Tällöin korostuu kyky palata asioissa taaksepäin ja miettiä, mitä voisi nyt tehdä toisin. Terapeutin täytyy osata sanoittaa omaa työtään ja samalla kuulla lasta ja vanhempia. Terapeutilta vaaditaan rohkeutta kokeilla uutta ja hypätä joskus kohti tuntematonta, pitäen kuitenkin mielessä jatkuvasti kysymykset ”mitä, miten, miksi”. Terapeutin on myös jatkuvasti siedettävä pientä epävarmuutta ja ahdistusta siitä, että kaikkea ei ymmärrä ja hallitse. Jatkuva itsereflektio on tärkeää, etenkin silloin kun on ihan varma jostakin asiasta. Asiakkaan ja/tai perheen auttaminen oman toiminnan reflektoimiseen on myös tärkeää, jotta asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa omaan kuntoumiseensa ja sitä kautta osallistumiseen arjessa hänelle merkityksellisiin asioihin. Kun yhdistää asiakkaan vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet sekä NDT/Bobath- ajattelutavan tuoman tarkkuuden analysoida ja työskennellä, ajattelen, että kuntoutumiselle on hyvät edellytykset.
NDT/Bobath -lähestymistapaa opiskellessa olen huomannut, että olen saanut selityksen monelle ilmiölle, joita olen terapiatyössä huomannut. Lähestymistavassa minua kiinnostaa sen tarkkuus, mutta samaan aikaan sallivuus eri tieteen aloille sekä terapiasuuntauksille. Lähestymistavassa asiakas on keskiössä ja eri terapeutit työskentelevät saman asian äärellä, jotta asiakkaalla olisi parhaimmat mahdollisuudet merkitykselliseen toimintaan osallistumiseen. Terapeutti toimii tarvittaessa myös asiakkaan äänenä ja asianajajana lapsen arkiympäristöissä. NDT/Bobath-koulutuksen myötä minusta on tullut entistä innokkaampi haasteiden vastaanottamiseen sekä uuden opetteluun. Minulla on valtava halu ymmärtää asiakasta ja löytää keinot edistää asiakkaan toimintakykyä parhaalla mahdollisella tavalla. Koen pystyväni nyt myös pyytämään paremmin neuvoa, kun tunnistan asiat, jotka vielä ovat vaikeita.
