Käy katsomassa koulutus-osiosta uusia koulutuksia keväälle 2019!

24.10.2018

Kaikki Suomen vaativan kuntoutuksen terapeutit taitavat olla lopultakin saaneet hyväksynnän tai hylkäyksen KELAn kilpailutuksessa.

80/20. Tuo 20 % olisi vaatinut mm. erikoisosaamisen ja terapeuttien koulutuksien tarkastamisen, jotta Suomessa olisi saatu antaa mahdollisimman hyvää kuntoutusta. Tulevasta tilanteesta valitettavasti seuraa se, ettei kuntoutettavilla lapsilla ole mahdollisuutta parhaimpaan mahdolliseen kuntoutukseen. Mitä siitä taas seuraa, sitä minä en uskalla edes ajatella.

Liitteenä Karla Pesonen-Wikmanin kirjoitus, jonka toivon teidän lukevan ajatuksella

Muutoksen tuulia odotellen
Suomen NDT-yhdistyksen puolesta
Oili Alasalmi
Puheenjohtaja

 

LÄÄKINTÄVOIMISTELUSTA  KUNTOUTUMISEEN
Keväinen päivä 1971, astuin 19-vuotiaana Lastenlinnan sairaalan sivuovesta aurinkoiselle Stenbäckinkadulle.  Kurkkua kuristi. Enemmän itketti kuitenkin Peteä, pientä alle kouluikäistä poikaa,  jolla oli CP-vamma.  Peten vanhemmat asuivat monen sadan kilometrin päässä ja siksi olin Peten sairaalakummi. Pete asui useasti puolen vuoden ajan Lastenlinnassa ”saamassa lääkintävoimistelua CP-vammaansa”. Vanhemmat eivät päässeet usein Peteä tapaamaan. Pete istui osastolla risti-istunnassa autonrenkaan sisällä ja välillä seisoi puupömpelissä. Silloin voimistelutettiin niin.

Vuonna 1979 olin  työskennellyt kuusi vuotta HYKS/Lastentautien klinikassa lääkintävoimistelijana.  Sairaalassa toimi Neurologinen Kuntoutuspoliklinikka, jossa asiantuntevat lastenneurologit ja ihana lastenhoitaja Raili vastaanottivat ja muun muassa seurasivat lapsien kotona tapahtuvan ”lääkintävoimisteluttamisen”  toivottua edistymistä. Olin lääkintävoimistelijana tuolla poliklinikalla vuosia ja ihmettelin toistuvasti, mitä hyötyä yhteiskunnan maksamista terapiapalkkioista oli, kun lasten fyysinen ja psyykkinen vointi vain huononi. Tuli liikerajoituksia, kipuja ja epämuodostumia, joita sitten yritettiin ortopedisin keinoin korjata, useimmiten huonolla lopputuloksella. Käynti käynniltä, vuosi toisensa jälkeen neurologisesti sairaiden lasten tilanne ainoastaan huononi, vaikka toisin toivottiin. Erityisesti CP-vammaisten lasten itsenäisyys ja toimijuus jäivät usein saavuttamatta ja riippuvaisuus muiden avusta oli suuri.

Turhauduin ja lähdin opiskelemaan ja opetustöihin.

Olin jo 1970-luvulla nähnyt pieniä opetusfilmejä koskien NDT/Bobath – lähestymistapaa. Ajattelin jo silloin, että lähestymistavan analyyttisyydessä on järkeä, lapsen tilanne analysoitiin eri tavoin kuin missään ja terapia toteutettiin perustellusti.  

Vuonna 1985 palasin terapiatyöskentelyn pariin, Helsingissä oli meneillään ensimmäinen täysin suomalaisin voimin toteutettu NDT-kurssi (nykyään NDT/Bobath –perusopinnot). Tuon oppimiskokemuksen jälkeen alkoi rakastamani, tuloksellinen terapiatyöskentely ja sen jatkuva kehittäminen. Terapeutit opiskelivat koulutuksissa ympäri Suomea ja terapiassa harjoittelevien lasten tilanne alkoi vihdoinkin muuttua toivottuun suuntaan.

Olen työskennellyt NDT/Bobath –koulutuksissa yli  30 vuotta. Näiden vuosikymmenien aikana  NDT/Bobath –kouluttajat ja –terapeutit ovat yhteistyössä kehittäneet lasten kuntoutumiseen liittyvää ajattelua ja taitoa. 

Kehittämistyössä saavutetut hedelmät, kuluneen yli kolmen vuosikymmenen aikana, uhkaavat valua hukkaan nyt, kun Kelan vaativan kuntoutumisen kilpailutuksen tuloksena, lähes kaikki Suomen NDT/Bobath –kouluttajat jäivät ilman sopimusta.

NDT/Bobath -kouluttajuuden kehittäminen ja opettaminen eivät ole mahdollisia, ilman kouluttajan säännöllistä terapiatyöskentelyä vaativan kuntoutumisen piirissä olevien lasten ja heidän läheistensä kanssa.  Näin ollen myös terapeuttien erityisasiantuntijuuden kehittyminen koulutuksen avulla on vaarassa.

Palaammeko taas aikaan, jolloin Peten kaltaiset lapset jäävät ilman asiantuntevaa terapiaa ja itsenäisen toimijuuden kehittymistä?
1970-luvulla ei tiedetty mitä tehdä, mutta yritettiin toimia silti. Vuonna 2018 tiedetään mikä hyödyttää lasta, mutta KELAN tämänvuotinen kilpailutus ei anna kaikille lapsille mahdollisuutta parhaimman erityisasiantuntijuuden antamaan apuun.

24.10.2018
Karla Pesonen-Wikman
fysioterapeutti
fysioterapianopettaja
NDT/Bobath -seniorikouluttaja

 

9.10.2018

Vaativan lääkinnällisen kuntoutumisen edellyttämä erityisasiantuntijuus.......

Kuluneen viikon aikana on huolestuneena ihmetelty, mitä tapahtuu KELA:n vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hankinnassa. Hankintakilpailussa ulkopuolelle jäi useita kuntoutuksen asiantuntijoita, joita vaikeavammaiset lapset ja nuoret nimenomaan tarvitsevat. Kuluneen viikon aikana on tehty myös runsaasti työtä, jotta tämä laiva kääntyisi ja ottaisi paremman kurssin. 

Tänään saimme kuulla, että KELA täydentää lasten ja nuorten vaativan kuntoutuksen hankintaa. Kiitos varsinkin Reetta Tuomisto, joka on tehnyt suuren työn tämän asian eteen sekä kaikki muut aktiiviset, tiedottamisella on ollut suuri merkitys. Hienoa, miten lasten vanhemmat ovat myös lähteneet mukaan, heillä on se tosiasillinen kokemus, mitä hyvä kuntoutus on.

Suomen NDT-yhdistyksellä ja NDT/Bobath -kouluttajilla on yhteinen näkemys lisäkoulutuksen merkityksestä vaativan lääkinnällisen kuntoutumisen edistäjänä. Kysymys ei ole pelkästään fysioterapeuttien lisäkoulutuksesta, vaan merkitystä on kaikkien lasten kanssa työskentelevien terapeuttien koulutuksesta. Toimintaterapeuttina työskennellessä vaikeavammaisten lasten kanssa tarvitsen lisäkoulutusta. Työskentely saman lisäkoulutuksen saaneiden terapeuttien kanssa, mahdollistaa lapselle monipuolisen ja tavoitteellisen kuntoutumisen, lapsi saa tarpeeksi toistoja oppiakseen omaa liikkumistaan sekä perhe otetaan mukaan kuntoutumiseen.
Meiltä lasten kuntoutuksen asiantuntijoilta vaaditaan paljon, mutta sen me pystymme antamaan, sillä me osaamme ja tunnemme sekä rakastamme työtämme, mitä lasten kuntoutuksen eteen teemme. -Oili Alasalmi, puheenjohtaja

Alla NDT/Bobath-seniorikouluttaja Karla Pesonen-Wikmanin kirjoitus.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutumisen edellyttämä erityisasiantuntijuus

Vaativan lääkinnällisen kuntoutumisen keskeisenä tavoitteena, on taata lapselle mahdollisimman suuri kyky osallistua ympäristössään ikätasoisiinsa toimintoihin. Tämän edellytyksenä on jo varhain vauvaiässä /lapsuudessa alkava toimijuuden kehittyminen: lapselle kehittyy kyky uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä ja lapsi saa koko potentiaalinsa käyttöönsä. Lapselle alkaa selvitä, miten hän uskoo itseensä tekijänä, miten selviytyy ympäristössään ja ympäröivässä kulttuurissa. Neurologinen sairaus, vamma tai muu sen kaltainen erityishäiriö häiritsee tai estää yllä kuvatun kaltaisen toimijuuden kehittymistä, erityisesti silloin, kun lapsi ja hänen lähipiirinsä eivät saa riittävää erityisasiantuntemusta tuekseen.

Erityisasiantuntemus lasten vaativan lääkinnällisen kuntoutumisen saralla poikkeaa tavallisesta fysioterapeutin työstä. Siksi fysioterapeutin on hankittava erityisasiantuntemusta esimerkiksi NDT/Bobath –opintojen (NeuroDevelopmetal Treatment Approach) kautta. Tämä on ympäri maailmaa käytössä oleva moderni, monialainen terapialähestymistapa, jota Suomessa on voinut opiskella vuodesta 1982 lähtien. NDT/Bobath –perusopintojen hyväksytysti suorittaminen edellyttää jo ennen koulutukseen hakeutumista kahden vuoden työkokemusta lasten kanssa, joilla on jokin neurologinen kehitysviive. Koulutus koostuu viidestä kahden viikon opintojaksosta, sekä ennen opintojen alkua ja jaksojen väleillä suoritettavista etäopinnoista terapiatyön käytäntöihin (analysoitavat kuvatallenteet omasta terapiatyöskentelystä) ja teorioihin (kirjalliset työt sekä itsenäisesti että verkko-opintoina) liittyen. Koulutuksen loppuunsaattaminen kestää yli puoli vuotta. NDT/Bobath –vauvaterapiakoulutus toteutetaan kahdessa osassa ja terapeutin oma työskentely ennakko- ja välitehtävineen, on tärkeä osa opintoja koulutuksessa tapahtuvan harjoittelun lisäksi. Näiden lisäksi lastenterapeutti rikastuttaa osaamistaan jatkuvalla koulutustensa päivittämisellä ja siirtää niistä oppimaansa terapiatyöhönsä.

Kerättyjen koulutuspalautteiden mukaan NDT/Bobath –perusopinnot muuttavat koulutusta edeltävän työotteen täysin. Terapeutti oppii havaitsemaan lapsen kykyjä ja vaikeuksien syitä analyyttisesti: Miten painovoima vaikuttaa lihasjänteyden ilmenemiseen, liikkumiseen ja toimintakykyyn, miten kyky eriytyneisiin liikkeisiin saavutetaan poikkeavasta lihasjänteydestä huolimatta jne. Koulutuksen aikana opitaan muun muassa keinoja, joiden avulla pysyviä virheasentoja ja kivuliaiden epämuodostumien syntymistä voidaan välttää. Ortopedisten leikkausten tarve vähenee, tällöin voivat vähentyä myös leikkausten myöhäisvaikutuksina usein ilmenevät kivuliaat haitat.

Erityisasiantuntemus yhdistettynä syvään kokemukseen lasten fysioterapiasta, näkyvät myös terapeutin kliinisen päättelyn taidon tasolla. Fysioterapeutti osaa analysoida tutkimuksensa perusteella esimerkiksi lapsen lihasjänteyden aiheuttamia nykypulmia ja sitä miten nyt nähtävissä olevat vaikeudet ja toisaalta olemassa olevat kyvyt tulevat TULEVAISUUDESSA todennäköisesti vaikuttamaan lapsen toimijuuteen ja sen kehitykseen. Pitkäkestoinen yhteinen terapiatyöskentely mahdollistaa lapsen, hänen lähipiirinsä ja terapeutin keskinäiset luottamukselliset yhteiseen työskentelyyn motivoidut välit. Pitkäjänteisesti toteutettu ja reflektoitu terapia antaa myös vastauksia terapeutille siitä, miten hyvin terapiatyöskentely on onnistunut tai missä on muuttamisen tarvetta. Tämän kautta selviää myös miten yhteinen työskentely lapsen ja hänen läheistensä kanssa on saavuttanut terapialle asetetut tavoitteet ( ”pääsen itse siirtymään pyörätuolista lattialle, pysyn mukana kavereiden hiekkalaatikkoleikissä, en pelkää enää yllättäviä ääniä, osaan itse riisua pipon ja käsineet, jaksan hyvin venytellä jalkojani, jolloin lihasjännityksen kipu ei tunnu”).

Kun lapsen liikkumiskyky on sairauden tai vamman tai kehityshäiriön johdosta poikkeavaa, myös hänen havaintomotoriikkansa kehittyy puutteellisesti. Tällä seikalla on usein vaikutuksia myös lapsen kognition kehittymiseen. Terapiatyöotteessaan lasten fysioterapeutti pohtii paitsi lasta, yksilöä ja hänen liikkumisen kykyjään ja haasteitaan myös havaintomotoriikan kehittämistä ja kehittymistä sekä tietokykyyn liittyvää taitoa ajatella ja prosessoida tietoaan ja tunteitaan. Lasten fysioterapeutti rakentaa harjoitteluympäristön lapselle kiinnostavaksi ja yllätykselliseksi tai tarvittaessa tutuksi. Lasten fysioterapeutti miettii motoriikan säätelyn ja liikkumisen oppimisen teorioihin pohtien, minkä tehtävän hän valitsee yhteisen tavoitteen saavuttamisen mahdollistumiseksi ja miten terapiatyöskentelyä toteutetaan.

Tärkeää on, että lapsi oppii terapeutin tuella ajattelemaan ja sanoittamaan omia tarpeitaan, tavoitteitaan, työskentelemään painovoimaa vastaan huolimatta lihasjänteysvaikeuksistaan ja arvioimaan omaa taitojen saavuttamistaan. Terapeutti on puolestaan vastuussa tekemistään ratkaisuista ja nopealla aikavälillä puuttuu asiaan, mikäli asetettuja tavoitteita kohti ei edetä. Erään äidin kuvaus ”..kiitos lapsen terapeutin, vaikea tilanne lähti kehittymään, mutta se vaati intensiivistä ja ennakoivaa ammattilaista..”

Lapsesta kasvaa nuori ja vihdoin aikuinen. Lasten fysioterapeutti pitää katseensa ja mielensä jatkuvasti lapsen tulevissa kehitystehtävissä tavoitteena itsenäinen, kivuton, omiin ratkaisuihin ja tavoitteenasetteluun kykenevä aikuinen.

 

8.10.2018

Suomen NDT-yhdistyksen ja NDT/Bobath –kouluttajien yhteisenä näkemyksenä,

Karla Pesonen-Wikman

NDT/Bobath -seniorikouluttaja