NDT/Bobath -lähestymistapa

» Lataa posteri, joka esittelee NDT/Bobath -lähestymistapaa (PDF 1.49MB)

NDT (Neurodevelopmental Treatment), Bobath -terapia on maailmanlaajuisesti tunnettu ja käytetty neurologisen kuntoutuksen lähestymistapa. NDT/Bobath -lähestymistavan loivat 1940-luvulla Lontoossa lääkäri Karel Bobath ja hänen vaimonsa, fysioterapeutti Berta Bobath. Myöhemmin lähestymistapaa kehittivät erityisesti vauvojen terapian osalta Sveitsissä lääkäri Elsbeth Köng ja fysioterapeutti Mary Quinton. Nykytietämys motorisen kontrollin ja motorisen oppimisen teorioista on rikastuttanut ja monipuolistanut NDT/Bobath -terapian teorioita ja toteutusta tänä päivänä.

NDT/Bobath -lähestymistapa kuntoutuksessa tarkoittaa tapaa analysoida ja tulkita yksilön liikkumiseen, toimintakykyyn ja kommunikointiin liittyviä kykyjä ja haasteita, jotka aiheutuvat neurologisen sairauden tai vamman aiheuttamasta poikkeavasta lihasjänteydestä. NDT/Bobath -lähestymistavalla ratkaistaan havaittuja pulmia sekä terapiatilanteissa että yksilön elinpiirissä.

NDT/Bobath -terapeutti arvioi yksilön liikkumis-, toiminta- ja kommunikointitaitojen perusteella, mitä kunkin yksilön on mahdollista saavuttaa, jos hänelle tarjoutuu riittävä määrä tilaisuuksia harjoitella ja siten oppia. NDT/Bobath -terapeutit työskentelevät tiiviissä yhteistyössä yksilön, hänen perheensä ja lähiympäristönsä, mm. päiväkodin ja koulun henkilökunnan kanssa. Yhteinen NDT/Bobath -terapiakoulutus helpottaa eri terapeuttien yhteistä työskentelyä riippumatta ammatista.

NDT/Bobath -koulutetut fysio-, puhe- ja toimintaterapeutit työskentelevät yksilöiden kanssa, joilla on hankaluuksia liikkeen säätelyssä johtuen keskushermostovauriosta tai muusta sen kaltaisesta tilasta. Liikkeen säätelyn hankaluus aiheuttaa vaikeutta asennon ylläpitämisessä ja liikkumisessa. Toimintakykyyn saattaa kehittyä rajoitteita, jotka vaikeuttavat päivittäistä osallistumista elämän eri alueilla.

Yksi NDT/Bobath -lähestymistavan perusajatuksista on se, että yksilön lihasjänteyteen voidaan vaikuttaa terapian keinoin. Vaikka esimerkiksi CP-vamma on kertavaurion aiheuttama, niin vaurion toimintakykyä rajoittava vaikutus lisääntyy iän mukana ilman riittävän tehokasta terapiaa. Näin tapahtuu esimerkiksi siksi, että ihmisen kasvun myötä pehmytosakudosten elastisuus vähenee.

Jos yksilön toimintakykyä rajoittaa lihasjäykkyys, sitä helpotetaan. Jos taas liikettä on liikaa, yksilöä autetaan savuttamaan säätelyä omiin liikkeisiinsä. Kasvu ja kehitys muuttavat terapialähestymistapoja; vauvan terapia on erilaista kuin päiväkoti-ikäisen, ja aikuisen toiveet terapiasta eroavat kouluikäisen tarpeista. Myös vaurion laajuus ja sen vaikutus kehon eri osiin määrittävät terapiaa ja harjoittelua.

NDT/Bobath -terapian tavoitteena on poikkeavan lihasjänteyden ja yksipuolisten liikemallien aiheuttamien, yksilön toimintakykyä rajoittavien tekijöiden väheneminen, jotta yksilön olisi mahdollista toimia painovoimaa vastaan eri asennoissa ja tilanteissa. Näin liikkumiskyky monipuolistuu, havaintomotoriikka kehittyy, ja toimintakyky edistyy.

Tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista käyttämällä terapiatilanteissa ja kotona tiettyjä ohjaamistapoja ja terapiatekniikoita avustamaan ja ohjaamaan yksilöä hänen leikkiessään, toimiessaan, liikkuessaan, ruokaillessaan ja vuorovaikutustilanteissa. Kun toistoja on riittävästi, yksilön liikkuminen ja toimintakyky monipuolistuvat ja edistyvät.

NDT/Bobath -terapiassa on keskeistä se, että yksilön ongelmanratkaisukyky kehittyy, hän rohkaistuu liikkumaan, ja kyky toimia mahdollisimman normaalisti lisääntyy keskushermostovauriosta huolimatta. Tämä ei ole mahdollista, jos yksilö käyttää harvoja asentoja ja liikkuu yksipuolisesti, tai liikkeet ovat yksipuolisia, tai liikkeen säätely on vaikeaa. Yksilön lihasjänteyteen voidaan vaikuttaa monella tavalla, ja näin ihmisen mukautuminen liikutteluun ja kyky itse liikkua helpottuvat.

Tausta-ajatuksena on mahdollisimman suuren itsenäisyyden saavuttaminen omassa elämässä ja ympäröivässä yhteiskunnassa.